Eilen Vihreiden puoluevaltuuskunta hyväksyi Maatalouspoliittisen ohjelman “Kohti kestävämpää ja reilumpaa maataloutta” (www.vihreat.fi/maatalousohjelma), jonka valmistelutyössä olen itsekin ollut mukana viimeisen vajaan vuoden ajan. Ohjelmaan tuli puoluevaltuuskunnassa vielä joitakin muutoksia, mutta oleelliset asiat jäivät lopulliseen versioon – työ oli siis demokraattisen prosessin tulos, vuoropuhelun tuote ja riittävän hyvä.
Olen tyytyväinen siitä, että ohjelmassa tuodaan vahvasti esiin ilmastonmuutoksen tuomat haasteet ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen. Toisaalta ohjelma esittelee miten me tuottajat voimme hillitä ilmastonmuutosta ja lisätä maatalousluonnon monimuotoisuutta – meidät nähdään siis aktiivisina toimijoina, jotka ruoantuotannon ohella voivat pelastaa maailmaa kastemato kerrallaan. Ohjelma ottaa kantaa luonnonmukaisen viljelyn lisäämiseen ja sen hyväksi havaittujen käytäntöjen laajentamisen myös tavanomaisen viljelyn puolelle. Lisäksi halutaan etsiä keinoja maatalouden parempaan kannattavuuteen ja sitä kautta tukiriippuvuuden vähentymiseen.
Myös eläinten hyvinvointi ja entistä eettisempi eläintuotanto on ohjelmassa keskeinen asia. Ohjelma linjaa myös kestävämpää kuluttamista, sillä kulutus ohjaa tuotantoa. Siten ymmärrys ruoantuotannosta, eläinperäisten tuotteiden kuluttamisen väheneminen, ruokahävikin vähentäminen ja ruoan arvostuksen lisääminen ovat keskeisiä asioita kokonaiskuvassa ja keinoja niiden saavuttamiseen tulee selvittää. Ohjelma tuo myös esiin tuottajien jaksamisen ja sen, että alan tulisi olla entistä houkuttelevampi – sukupolvenaihdoksia ja tilakauppoja tulisi edistää – näin pidetään myös maaseutu elinvoimaisena. Samalla ohjelma linjaa sitä, että Suomessa tarvitaan maataloutta ja sen tulisi jakautua mahdollisimman monipuolisesti eri puolille maata, jotta mm. ravinteiden kierrätystä saadaan optimoitua. Toisaalta ohjelmassa ymmärretään, että kaikki muutokset ja kehittäminen vaatii ensin kattavien vaikutusarvioiden tekemistä ja laskentaa, jotta oikeasti päästään tavoiteltavaan lopputulokseen. Ohjelma ei siis edes kuvittele antavansa valmiita vastauksia.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin mukana poliittisen ohjelman valmistelussa. 12 hengen ryhmämme kokousti, selvitti, kuuli asiantuntijoita, kirjoitti ja kävi pitkiä keskusteluja aiheesta välillä päivittäin ja hyvinkin intensiivisesti. Matkan aikana tuli opittua paljon ja sai kyseenalaistaa ja tulla kyseenalaistetuksi. Se teki erittäin hyvää myös omalle ajattelulle. Matkan varrella pyysimme useaan otteeseen palautetta vihreiden eri yhdistyksiltä sekä valtuuskunnalta. Nyt viimeisessä vaiheessa valtuuskunnalla oli mahdollisuus tehdä muutosesityksiä, joita iltatyöryhmä käsitteli ja joista sitten eilen valtuuskunta äänesti.
Ohjelma osoittaa sen, että vuoropuhelu tästäkin alueesta on vihreissä nyt alkanut ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin – korjata ja kehittää suuntia uusimman tutkimustiedon valossa. On nimittäin äärimmäisen tärkeää tulevaisuuden kannalta, että kestävä ruoantuotanto kiinnostaa eri puolueiden poliittisia päättäjiä ja siihen perehdytään monipuolisesti. Se auttaa myös vähitellen hahmottamaan systeemin moniulotteisuutta.
