On hienoa, että me metsänomistajat voimme nykyään kasvattaa metsää monipuolisemmin. Jatkuva kasvatus on monesta syystä kestävä metsänhoidontapa – niin ilmaston, luonnon monimuotoisuuden kuin tuotonkin näkökulmasta. Jatkuvan kasvatuksen soisikin lisääntyvän metsissämme, tämä vaatii pitkäjänteistä työtä sekä osaavaa neuvontaa ja puunkorjuutekniikan kehittämistä.

Samalla on tärkeä kiinnittää huomiota siihen, että hakkuumäärät pysyvät kestävällä tasolla. Edellisen hallituksen kaavaillut hakkuumäärien kasvattamiset ovat riski hiilinieluille, luonnon monimuotoisuudelle ja samalla myös Suomen taloudelle – emmehän voi tietää miten päästökauppa kehittyy.

Meillä täällä Kaakkois-Suomessa on jo nyt haasteita pysyä kestävissä hakkuumäärissä. Erityisesti Etelä-Karjalassa tilanne on huolestuttava, mutta myös Etelä-Savossa ja Kymenlaaksossa hakkuumäärät ovat viime vuosina kasvaneet. Hakkuumäärien kasvattamista perustellaan laskusuhdanteen aikana syntyneillä hakkuurästeillä. Toteutuneet ja vireillä olevat sellutehdashankkeet tulevat kuitenkin nostamaan hakkuumääriä kymmeniksi vuosiksi eteenpäin, mihin hakkuurästit eivät tule riittämään. Puusto on edullisinta kaataa läheltä tehdasta, jolloin hakkuut väkisin keskittyvät tietyille alueille.

Jos lisäämme nyt hakkuita, tulee metsiin varastoidun hiilen määrä laskemaan lähivuosikymmeniksi. Tämä on kestämätöntä, sillä seuraavat vuosikymmenet ovat kriittisiä ilmastonmuutoksen kannalta ja tänä aikana meidän pitäisi pystyä sekä vähentämään päästöjä että sitomaan hiiltä mahdollisimman tehokkaasti. Parhaiten tämä onnistuu pidentämällä metsän kasvuaikaa ja lisäämällä esimerkiksi puurakentamista, joka sitoo hiiltä.

Olisi myös tärkeää miettiä miten voisimme saada puusta paremman tuoton kasvattamalla laatua. Miten metsän arvo voisi muodostua mahdollisimman paljon hiiltä sitovasta puustosta tai luonnon monimuotoisuutta ylläpitävästä metsän rakenteesta.