Väestökartat kertovat, miten asutus keskittyy yhä suurempiin kaupunkeihin. Valtionosuuksien tasausjärjestelmän epätasa-arvoisuutta kauhistellaan.
Mielestäni tässä kaikessa on yksi perustavanlaatuinen ongelma: väestökartat eivät huomioi ihmisten monipaikkaisuutta.

On kuntia, joissa on huomattavasti enemmän vapaa-ajan asuntoja kuin vakituisia asuntoja.

Moni viettää suuren osan vuodesta jossain muualla kuin vakituisella asuinpaikkakunnallaan. Vapaa-ajanasuntoja käytetään nykyään paljon ympäri vuoden ja sieltä tehdään myös etätöitä. Esimerkiksi Etelä-Savossa on 49600 mökkiä, joiden omistajista yli puolet ei asu maakunnassa. On kuntia, joissa on huomattavasti enemmän vapaa-ajan asuntoja kuin vakituisia asuntoja.

Mökillä aikaansa viettävät ihmiset käyttävät ahkerasti palveluita ja ovat monesti myös aktiivinen osa mökkikuntaansa. Mökkikunta on usein vahva osa heidän identiteettiään ja mökillä vietetty aika on keskeistä ihmisten hyvinvoinnin ja jaksamisen näkökulmasta.

Vapaa-ajan asuminen ansaitsee enemmän posiitivista huomioita. Mökkeily on ilmastoystävällisempää kuin viikonloppulomalle merten taakse lentäminen. Vapaa-ajan asuminen voi myös edistää ympäristön hyvinvointia, sillä vapaa-ajan asukkaat ovat yleensä erittäin kiinnostuneita alueensa vesistöjen puhtaudesta tai luonnon monimuotoisuudesta.

Mökkeily tukee maaseutualueiden elinvoimaa, sillä mökkiläisten ansiosta pienenkin paikkakunnan palveluntarjonta on usein monipuolisempaa. Toisaalta palveluntarve ulottuu myös julkiselle puolelle esimerkiksi terveyspalveluihin: sesonkiaikoina terveyspalvelut saattavatkin ruuhkautua, jos mökkiläisten määrää ei ole huomioitu.

Monipaikkaisen väestön alueellista sijoittumista pitäisi kartoittaa tarkemmin. Näin saadaan väestökartat kuvaamaan todellisuutta, jossa elämme. Tämän tiedon perusteella voidaan kehittää joustavaa palveluiden saavutettavuutta ja julkisten palveluiden hajauttamista esimerkiksi sesonkiaikoina.

Kirjoitus on julkaistu 15.1.2019 Länsi-Savossa ja Itä-Savossa.