Luonnossa oleminen auttaa ymmärtämään sen merkitystä ja arvoa
Luonto
Luonnossa oleminen auttaa ymmärtämään sen merkitystä ja itseisarvoa. Luonnon hyvinvointivaikutukset ovat kansanterveydelle merkittäviä. Myös tuleville sukupolville pitää turvata monimuotoinen luonto ja puhtaat vesistöt. Tätä täytyy edistää myös ympäristökasvatuksena kouluissa. Kestävä metsätalous ja maatalous voivat kulkea käsi kädessä luonnon mo- nimuotoisuuden edistämisen ja ilmastotoimien kanssa.
Muutin Helsingistä Etelä-Savoon Kangasniemelle yhdeksän vuotta sitten ja jonkin aikaa tuon jälkeen päätimme jatkaa mieheni suvun maatilaa ja ryhtyä siis yrittäjiksi maaseudulle. Asettuminen tänne maalle on avannut näinä vuosina silmiä monin tavoin. Se on...
Laadukkaiden ja saavutettavien sote-palveluiden sekä pelastustoimen kannalta todellinen haaste on työntekijäpula. On tärkeää, että saamme alueellemme houkuteltua työikäistä väkeä huolehtimaan toimivista palveluista. Houkuttelemiseen on monia keinoja, kuten palkkaus,...
Elämme historiallisen muutoksen aikaa aluevaalien myötä. Tämä uudistus siirtää lopullisesti sosiaali-ja terveyspalvelut ja pelastustoimen hyvinvointialueiden hoidettavaksi. Aluevaltuustoissa ollaan paljon vartijoita - siellä linjataan miten nämä palvelut Etelä-Savossa...
On hienoa, että me metsänomistajat voimme nykyään kasvattaa metsää monipuolisemmin. Jatkuva kasvatus on monesta syystä kestävä metsänhoidontapa - niin ilmaston, luonnon monimuotoisuuden kuin tuotonkin näkökulmasta. Jatkuvan kasvatuksen soisikin lisääntyvän metsissämme, tämä vaatii pitkäjänteistä työtä sekä osaavaa neuvontaa ja puunkorjuutekniikan kehittämistä.
Samalla on tärkeä kiinnittää huomiota siihen, että hakkuumäärät pysyvät kestävällä …
Vaalikojuilla olen kohdannut monia ihmisiä, jotka ovat halunneet muuttaa pääkaupunkiseudulta ja isoista kasvukeskuksista Etelä-Savoon. Kuka on tullut rakkauden, kuka mummonmökin tai vaikka kalastusmahdollisuuksien takia. Suurin osa muuttajista korostaa leppoisampaa elämänrytmiä ja luonnonläheisyyttä. Ne ovat asioita, joissa päihitämme kasvukeskukset mennen tullen.
maakuntaan muuttajat ovat hiljainen signaali siitä, että kaupungistumisella on vastatrendinsä
On hienoa, että me metsänomistajat voimme nykyään kasvattaa metsää monipuolisemmin. Jatkuva kasvatus on monesta syystä kestävä metsänhoidontapa - niin ilmaston, luonnon monimuotoisuuden kuin tuotonkin näkökulmasta. Jatkuvan kasvatuksen soisikin lisääntyvän metsissämme, tämä vaatii pitkäjänteistä työtä sekä osaavaa neuvontaa ja puunkorjuutekniikan kehittämistä.
Samalla on tärkeä kiinnittää huomiota siihen, että hakkuumäärät pysyvät kestävällä tasolla. Edellisen hallituksen kaavaillut hakkuumäärien kasvattamiset ovat riski hiilinieluille, luonnon monimuotoisuudelle ja samalla myös Suomen taloudelle - emmehän voi tietää miten päästökauppa kehittyy.
Meillä täällä Kaakkois-Suomessa on jo nyt haasteita pysyä kestävissä hakkuumäärissä. Erityisesti Etelä-Karjalassa tilanne on huolestuttava, mutta myös Etelä-Savossa ja Kymenlaaksossa hakkuumäärät ovat viime vuosina kasvaneet. Hakkuumäärien kasvattamista perustellaan laskusuhdanteen aikana syntyneillä hakkuurästeillä. Toteutuneet ja vireillä olevat sellutehdashankkeet tulevat kuitenkin nostamaan hakkuumääriä kymmeniksi vuosiksi eteenpäin, mihin hakkuurästit eivät tule riittämään. Puusto on edullisinta kaataa läheltä tehdasta, jolloin hakkuut väkisin keskittyvät tietyille alueille.
Jos lisäämme nyt hakkuita, tulee metsiin varastoidun hiilen määrä laskemaan lähivuosikymmeniksi. Tämä on kestämätöntä, sillä seuraavat vuosikymmenet ovat kriittisiä ilmastonmuutoksen kannalta ja tänä aikana meidän pitäisi pystyä sekä vähentämään päästöjä että sitomaan hiiltä mahdollisimman tehokkaasti. Parhaiten tämä onnistuu pidentämällä metsän kasvuaikaa ja lisäämällä esimerkiksi puurakentamista, joka sitoo hiiltä.
Olisi myös tärkeää miettiä miten voisimme saada puusta paremman tuoton kasvattamalla laatua. Miten metsän arvo voisi muodostua mahdollisimman paljon hiiltä sitovasta puustosta tai luonnon monimuotoisuutta ylläpitävästä metsän rakenteesta.
Vaalikojuilla olen kohdannut monia ihmisiä, jotka ovat halunneet muuttaa pääkaupunkiseudulta ja isoista kasvukeskuksista Etelä-Savoon. Kuka on tullut rakkauden, kuka mummonmökin tai vaikka kalastusmahdollisuuksien takia. Suurin osa muuttajista korostaa leppoisampaa elämänrytmiä ja luonnonläheisyyttä. Ne ovat asioita, joissa päihitämme kasvukeskukset mennen tullen.
maakuntaan muuttajat ovat hiljainen signaali siitä, että kaupungistumisella on vastatrendinsä
Sanotaan, että maakunnassamme väki vähenee, mutta tänne on myös tulijoita. Nämä maakuntaan muuttajat ovat hiljainen signaali siitä, että kaupungistumisella on vastatrendinsä.
Moni asia puhuu Etelä-Savossa asumisen puolesta. On esimerkiksi aivan eri asia perustaa start-up yritys Etelä-Savoon kuin Helsinkiin. Helsingissä olet yksi sadoista starttirahan hakijoista, kun taas täällä jokainen aloittava yritys on erityinen. Myös jokaisella tänne muuttajalla on suurempi rooli yhteisönsä osana kuin suurissa kaupungeissa. Nyt jokainen tulija nähdään mahdollisuutena.
Suurkaupunkeja leppoisampi elämänrytmi mahdollistaa paremmin vapaaehtoistyön vaikka lastensuojelujärjestöissä tai metsästysseuroissa. Hiljaiseloa viettävä yhdistys saattaa saada uusista paikkakuntalaisista piristysruiskeen, joka aktivoi myös vanhat yhdistyksen jäsenet. Yhdistysten rooli hyvinvoinnin tuottajina maakunnassamme tulee vain kasvamaan.
Työpaikat ovat tietenkin tärkeitä. Moni on vaihtanut alaa tullessaan. Pienipalkkaisesta hoivatyöstä on löytynyt enemmän merkitystä kuin hektisestä IT-alasta. Alemmat elinkustannukset ovat saattaneet mahdollistaa yrityksen perustamisen tai siirtymisen osa-aikatyöläiseksi. Jotkut tekevät etätöitä monen sadan kilometrin päässä sijaitsevaan yritykseen.
Kun avaamme silmämme ja tutustumme näihin maakuntaan muuttajiin, meidän on helpompi nähdä, millaisia mahdollisuuksia tulevaisuus tuo Etelä-Savolle. Yhä useampi voi ja haluaa muuttaa tänne, kun tarjoamme tulijoille luonnonläheistä asumista, joustavia työllistymismahdollisuuksia ja riittäviä peruspalveluita pienilläkin paikkakunnilla.
"Lähivuodet ovat luultavasti tärkein ajanjakso koko ihmiskunnan historiassa." YK:n ilmastopaneeli IPCC:n maanantaina julkaisema raportti antaa toivoa, mutta myös vahvan näkemyksen siitä, että ilmaston lämpeneminen on saatava rajoittumaan 1,5 asteeseen ja se vaatii merkittäviä muutoksia kuluttamiseen ja elämiseen ja vahvaa poliittista tahtoa muutosten aikaansaamiseksi. Kun tätä tilannetta miettii tuntuu itsestään selvältä, että tottakai meidän täytyy nyt tehdä kaikkemme tulevien sukupolvien tulevaisuuden turvaamiseksi. Tarvitaan pieniä ja suuria tekoja yhteisen asian hyväksi - niin valtion, kuntien, yritysten kuin yksilöidenkin toimesta. Vähäpäästöiseen energiaan siirtymistä, energiatehokkuutta - asumisen, liikkumisen, matkustamisen ja kulutuksen määrän ja laadun murrosta. Uudenlaisia hyvän elämän ihanteita.
Yksi keskeinen asia on hiilinielujen ja hiilensidonnan lisääminen. Tässä kuvaan astuu maankäyttösektori eli maatalous ja metsätalous.
Itse ruoantuottajana olen saanut kokea muiden mukana ilmastonmuutoksen tuomien sään ääri-ilmiöiden vaikutuksia myös täällä Suomessa. Ilmaston lämpeneminen pienentää ihmisille asumiskelpoista maa-alaa ja heikentää maataloustuotantoa globaalisti. Ruokakriisit todennäköisesti lisääntyvät, kun samaan aikaan maapallon väkimäärä kasvaa. Suomi ei ole erillinen saareke maapallolla vaan osa globaalia yhteisöä ja tulevaisuudessa todennäköisesti entistä vahvemmin osa globaalia ruokaturvaa. Maatalouden tulee sopeutua ilmastonmuutokseen ja samalla osaltaan hillitä sitä. Maataloudessakin on oleellista päästä eroon fossiilisista ja pyrkiä siten omavaraisuuteen myös tuotantopanoksissa. Maaperän hiilensidontakykyä tulee edistää huolehtimalla maan kasvukunnosta mm. suosimalla luonnonmukaisen viljelyn menetelmiä, jossa ravinteita kierrätetään, typpi sidotaan biologisesti ja viljelyssä vuorotellaan erilaisia kasveja. Ruokahävikki tulee saada vähenemään ja kestävästi tuotettujen kasvisproteiinien tuotantoa ja suhteellista kulutusta tulisi lisätä. Näistä aiheista linjaamme myös vihreiden tuoreessa maatalouspoliittisessa ohjelmassa "Kohti kestävämpää ja reilumpaa maataloutta", jota olen ollut tekemässä.
Toinen oleellinen ja paljon keskustelua herättävä aihe on metsien hiilensidonta. On nähtävissä, miten hakkuut ovat lisääntyneet metsäteollisuuden jätti-investointien myötä. Samalla avohakkuut historiaan -aloite on kerännyt paljon kannatusta ja jatkuva kasvatus herättää kasvavaa mielenkiintoa. Vastakkainasettelua asiassa ei tarvita, parempi olisi laittaa jäitä hattuun ja pohtia asioita kokonaisvaltaisesti. Tasaikäiskasvatuksessa päätehakkuu heikentää metsätalouden hiilitasetta todennäköisesti vähintään 20 vuodeksi. Uusi Ilmastopaneelin raportti kuitenkin vaatii, että hiilensidontaa pitää tehdä nyt eikä 20 vuoden päästä. Vaikka varhainen päätehakkuu voi tuntua houkuttelevalta olisi yhteisen hyvän ja tulevien sukupolvien kannalta vastuullisempaa antaa puuston sitoa hiiltä pidempään. Myös metsän kasvatusmenetelmiä pitäisi monipuolistaa ja lisätä moni-ikäisrakenteisia metsiä, joka samalla tukisi myös luonnon monimuotoisuutta. Metsänkasvatus on pitkäjänteistä puuhaa, jossa tasapainoillaan taloudellisten, ekologisten ja sosiaalisten intressien keskellä - tämän olen itsekin saanut huomata tuoreena metsänomistajana. Yleisesti olisi tärkeä miettiä miten hiiltä saadaan sidottua paremmin myös puusta tehtäviin lopputuotteisiin, sillä se on hiilensidonnan kannalta oleellista. Puurakentamista ja sen koulutusta pitää lisätä merkittävästi, jotta kysyntää arvopuulle saadaan kasvatettua. Kun lopputuotteessa hiili saadaan sidottua pitkäksi aikaa on metsänomistajan entistä helpompi perustella itselleen arvopuun kasvattaminen. Tämä tulisi huomioida myös julkisomisteisten metsien kohdalla.
Meillä on toivoa. Siksi tarvitaan vastuullisia tekoja - ihan kaikessa!
Myötätunto saisi olla uusi musta tässä yhteiskunnassamme, missä meidän ihmisten yksi suurimpia arjen haasteita alkaa olla stressi ja siihen liittyvät ilmiöt. Hyvinvointiamme haastetaan, kun työelämän murros, toimeentulon epävarmuus, liiallinen työnteko, informaatioähky, globaalien kriisien tuoma ahdistus, riittämättömyyden tunne tai syyllisyys omista kulutustottumuksista raastavat. Maailma voi tuntua kaoottiselta ja uuvuttavalta.
Siksi tarvitsemme erilaisia keinoja palautua, iloita ja levätä hektisessä yhteiskunnassamme. Meditaatio ja mindfulness voivat auttaa. Downshiftaaminen ja kulutustottumusten muuttaminen kestävämmälle pohjalle voivat parantaa hyvinvointia myös yksilötasolla. Jokainen löytää itselle toimivan tavan kohdella itseään ja sitä kautta kohdata myös muita ihmisiä myötuntoisemmin. Itse muutin perheeni kanssa Helsingistä maalle pohja-ajatuksena elämän hidastaminen ja luonnonläheisyys. Vaikka lopulta tällä hetkellä maatalousyrittäjyydestä downshiftaaminen on kaukana on elämä leppoisaa rytmiltään ja kulutustottumuksemme ovat muuttuneet kestävämmälle tasolle. Lisäksi elämä on yhteisöllistä ja luonnonläheistä. Nämä asiat tuottavat suurta iloa.
Uskon, että luontoyhteys pelastaa meidät ja se pelastaa myös tämän planeetan.
Luonnon merkitys hyvinvoinnille tuleekin varmasti nousemaan myös entistä keskeisempään rooliin ihmisten elämässä. Uskon, että luontoyhteys pelastaa meidät ja se pelastaa myös tämän planeetan. Kun koemme yhteyttä luontoon syntyy myötätunnon kokemus luontokappaleita kohtaan herättäen samalla halun suojella luontoa ja edistää luonnon monimuotoisuutta. Tätä tarkastellaan myös Jyväskylän yliopiston Katoava luonto -projektissa, johon itsekin pääsin osallistumaan kylämme taiteilijaresidenssissä "Lähiluonnosta liikkeeksi" -tanssityöpajassa. Projektin erilaisia työpajoja järjestetään ympäri Suomen, kannattaa lukea lisää hankkeen sivuilta.
Omaan kuplaan käpertyminen ja toisaalta omien arvojen pakkosyöttäminen eivät ole ratkaisu.
Myötätuntoa tarvitaan myös ihmisten välisissä kohtaamisissa ja poliittisessa päätöksenteossa. Omaan kuplaan käpertyminen ja toisaalta omien arvojen pakkosyöttäminen eivät ole ratkaisu. Nyt on se hetki, kun meidän tulee löytää yhteys myös ympäröivään yhteiskuntaan ja ihmisiin siinä. Huomata, että enemmän meitä määrittelevät meitä yhdistävät kuin meitä erottavat tekijät. Kun näemme yhtenäisyyden alkaa asioita tapahtua ja mahdottomasta voi tulla mahdollista. Tämä ei tarkoita oman arvopohjan unohtamista, omien arvojen hautaamista tai niiden tuputtamista. Tämä tarkoittaa niin vahvaa selkärankaa, että vuoropuhelu ei uhkaa sitä. Yhteiskunnan kokonaisvaltainen kehittäminen tapahtuu erilaisten ihmisten ja arvopohjien rakentavassa myötätuntoisessa kohtaamisessa. Sitä me tarvitsemme.
Heinäkuussa olin juuri palannut Saimaan rannoilta pieneltä ihanalta lähilomalta kotiin Kangasniemelle kun silmiini osuivat huolestuttavat uutiset Heinävedeltä. Oli tullut esiin, että Aitolammille oltiin suunnittelemassa grafiittikaivosta. Kermajärvi ja kaivoksen läheiset vesistöt Heinävedellä sekä tähän läheisesti liittyvä Saimaan järviluonto saattaisivat olla vaarassa. Uutinen kosketti laajalti ja siitä alkoi vaikuttava ja näkyvä Pro Heinävesi-liikkeen kampanja puhtaiden vesien puolesta, jossa on ollut mukana lukemattomia vaikuttajia mm. politiikan ja kulttuurin saralta. Se on yhdistänyt ihmisiä - alueella asuvia, matkailevia tai vapaa-aikaansa viettäviä, kenelle alueen puhtaat vesistöt ja luonnon monimuotoisuus ovat merkityksellisiä.
Valamon luostari, jossa olin tänään aiheeseen liittyvässä Heidi Hautalan ja Krista Mikkosen kokoonkutsumassa keskustelutilaisuudessa on ottanut aiheeseen vahvan kriittisesti kantaa. Saimaan maakunnan Etelä-Savon strategiassakin vesistöt ovat keskeisessä roolissa ja onneksi Maakuntahallintokin otti kriittisen kannan kaivokseen: "Etelä-Savon maakuntastrategia nostaa vesistöjen puhtauden ja matkailun vetovoimaisuuden maakunnan kärkitavoitteiksi. Keskeisten vesireittien ja arvokkaiden luontoympäristöjen lähistölle kaavailtu avolouhos on ilmeinen riski Saimaan matkailuelinkeinojen etujen ja luonnon arvojen kannalta, ja siten ristiriidassa maakuntastrategian tavoitteiden kanssa."
Kännykänkäyttäjänä ja aurinkopaneeleista haaveilevana olisi kuitenkin kaksinaamaista vastustaa kaivostoimintaa yleensä.
Kännykänkäyttäjänä ja aurinkopaneeleista haaveilevana olisi kuitenkin kaksinaamaista vastustaa kaivostoimintaa yleensä. On selvää, että kun kulutamme tuotteita, joiden valmistamiseen tarvitaan mineraaleja ja kun maaperästämme näitä mineraaleja löytyy on meillä silloin myös vastuu käyttää omia varantojamme. Silloin meillä on myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, että tarvitsemamme kaivostoiminta olisi kestävää niin ympäristön, ihmisten kuin talouden kannalta. Kaivoksia ei tule kuitenkaan perustaa luonto-ja matkailuarvoiltaan merkittäville alueille, mitä Heinävedelle kaavailtu kaivos on. Silloin mahdolliset taloudelliset hyödytkin häviävät negatiivisiin vaikutuksiin mm. alueen elintärkeään matkailuelinkeinoon - puhumattakaan muista haitoista. Kaivoshankkeiden tulee aina olla sovitettavissa muihin alueen elinkeinoihin ja näin ei ole Heinävedellä.
Mineraalit tulisi määrittää yhteiskunnan omaisuudeksi eikä vapaaksi riistaksi ensimmäiselle varaajalle.
Jotta Suomi voisi olla kestävän kaivosteollisuuden mallimaa tulee meidän saada päivitettyä kaivoslaki tähän päivään. Ympäristöhaittoja on mahdollista välttää huolellisella valmistelulla ja tätä Suomen tulisi täällä toimivilta yhtiöiltä vaatia. Mineraalit tulisi määrittää yhteiskunnan omaisuudeksi eikä vapaaksi riistaksi ensimmäiselle varaajalle. Kaivosten ympäristön -ja vesiensuojelua pitää parantaa ja yrittäjän vastuuta lisätä. Louhintaveron käyttöönottoa pitää selvittää ja kaivosten ympäristövastuut myös konkurssitilanteissa olisi laitettava kuntoon.
Oleellista on myös paikallisten ihmisten ja yhteisöjen kuuleminen kaivosta suunniteltaessa ja avoin viestintä toiminnan aikana, sillä aivan liian usein kaivosten sosiaaliset vaikutukset tuntuvat unohtuvan. Lisäksi pitää punnita kaivosten työllisyys- ja ympäristövaikutuksia ja selvittää onko kaivostoiminta sovitettavissa yhteen alueen muiden elinkeinojen kanssa. Asioita pitää punnita tarkkaan ja ottaa oppia onnistuneista tapauksista. Toisaalta pitää ottaa myös opiksi tapauksista, joissa Suomen valtio on joutunut lopulta maksumieheksi kaivostoiminnan aikana ja sen päätyttyä.
Kaivosteollisuuden kehittämisen rinnalla meidän pitää kehittää myös raaka-aineiden kierrätystä, jolloin vähemmän raaka-ainetta tarvitsee louhia. Myös kulutusta pitää vähentää ja uusiutumattomia luonnonvaroja pyrkiä siten säästämään tuleville sukupolville. Mitä vähemmän kulutetaan ja mitä enemmän kierrätetään sitä vähemmän tarvitaan kaivoksia - näin yksinkertaistettuna.
Viikonlopulla vietettiin kansainvälistä suurtapahtumaa Earth Hour ympäri maailman nostamaan esiin kuinka välttämätöntä ilmastonmuutoksen torjunta on. Meidänkin perheessä keskusteltiin ilmastonmuutoksen torjunnasta ja katsoimme myös luontodokumenttia, jossa kerrottiin ilmastonlämpenemisen vaikutuksesta mm. koralliriuttoihin.
8-vuotias tyttäreni sanoikin dokumenttia katsoessamme ratkaisevat sanat, miksi ne ei sano tässä ohjelmassa, että jokainen voi tehdä jotain ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Niinpä. Asiasta puhutaan mutta puhutaanko kuitenkaan tarpeeksi. Ja puhutaanko varsinkaan lasten kanssa.
Se miten me liikumme ja matkailemme, miten me asumme ja mitä me syömme vaikuttaa hiilijalanjälkeemme. Lentämisen ilmastovaikutukset ovat aivan omaa luokkaansa, joten on hyvä harkita voisiko harrastaa lähimatkailua, jonne pääsisi maata pitkin. Lähimatkailu olisi myös monella muullakin tavalla kannatettavaa.
voisiko kimppakyyti olla mahdollinen työmatkalla jos julkiset eivät kulje
Arkinen liikkuminen vaikuttaa, voisiko kimppakyyti olla mahdollinen työmatkalla jos julkiset eivät kulje - kuten asia monesti täällä maalla on. Asuminen vaikuttaa, voisiko vaikkapa investoida maalämpöön, asentaa aurinkopaneelit talon katolle energiaa tuottamaan, siirtyä ekosähköön tai pitää asunnon lämpötilan totuttua matalampana. Ruoka vaikuttaa, jokainen voi ottaa askeleen kohti ilmastoystävällisempää ruokavaliota viettämällä viikossa vaikka aluksi yhden kasvisruokapäivän enemmän kuin tähän asti.
Lapset haluavat olla mukana pelastamassa tätä planeettaa
Otetaan askelia yhdessä kohti ilmastoystävällisempää elämää, ja kerrotaan niistä askelista myös lapsille ja lastenlapsille. Lapset haluavat olla mukana pelastamassa tätä planeettaa, mutta meidän aikuisten tehtävänä on kertoa mitä keinoja on olemassa ja yhdessä voidaan pohtia millaisia asioita perheessä asian eteen voitaisiin tehdä. Samalla voi miettiä mainostulvan edessä kriittisesti, että tarvitsemmeko oikeasti kaikkea sitä tavaraa mitä meille pyritään myymään.
Innostutaan yhdessä parantamaan maailmaa!
Maisa Juntunen
Äiti, maatalousyrittäjä ja kunnanvaltuutettu
Ps. Lisää vinkkejä ilmastotalkoisiin voi katsoa vaikkapa Sitran sivuilta.
