Olen syntynyt vuonna 1979 Oulussa perheeni esikoiseksi. Kun olin vauva muutimme Oulusta Tampereelle vanhempieni työn perässä. Molemmat vanhempani ovat kotoisin pientiloilta ja ovatkin malliesimerkkejä kaupungistumisesta. Äitini on kotoisin Oulusta ja on ammatiltaan lastentarhanopettaja. Isäni on kotoisin Puolangalta ja opiskeli Oulussa diplomi-insinööriksi. Puolanka on ollut aina sydäntä lähelläni ja mummuni - vahva kainuulainen nainen - onkin varmasti ollut eräs henkilö, joka on inspiroinut minua vaikuttamaan myös yhteisiin asioihin. 4-vuotiaana sain pikkusiskon ja sen jälkeen sain viisi veljeä, joista nuorin on minua 20 vuotta nuorempi. Esikoisena sain paljon vastuuta ja hoidinkin paljon pienempiä sisaruksiani.
Lapsena harrastin paljon. Olin koko lapsuuteni ja nuoruuteni partiossa. Lauloin lastenkuorossa ja myöhemmin nuorten kuorossa. Eräs tärkeimpiä harrastuksiani oli tanssi, joka alkoi tanhuna ja päätyi mm. jazziin ja moderniin tanssiin. Perheeni kanssa matkustelimme paljon telttailemalla Suomessa sekä Euroopassa. Se oli sellaista ennakkoluulotonta pienen budjetin perhelomailua.
Koulut kävin Ylöjärvellä, jossa vanhempani edelleen asuvat. Aloitin kesätyöt heti 15-vuotiaana. Ensimmäisenä kesätyökesänä toimin siivoojana. Lukion jälkeen muutin Tampereella ja pidin välivuoden tehden töitä neuvonnanhoitajana. Tämän jälkeen pääsin opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon puheviestintää. Jyväskylä oli mahtava opiskelukaupunki, kaikkialle pääsi ihanasti pyörällä ja tutustuin paljon upeisiin ihmisiin. Sivuaineina opiskelin journalistiikkaa, mediatutkimusta, kehitysmaatutkimusta, italian kieltä ja naistutkimusta.
Opintojen aikana olin vaihto-oppilaana Italiassa Milanossa sekä vielä toisen periodin asuin Perugiassa italian kulttuuria ja kieltä opiskellen sekä työskennellen elokuvafestivaaleilla. Näistä jaksoista minulle on jäänyt käteen italiankielentaito sekä monia syviä ystävyyssuhteita italialaisiin ihmisiin. Heistä moni on käynyt myös luonamme Kangasniemellä ja heidän ihailevat kommentit ovat myös avanneet omat silmäni siitä, kuinka ainutlaatuista puhdasta luontoa meillä on täällä upeiden erämaajärviemme ja vesistöjen maisemissa. Mahdollisuuksia riittää, kun osaamme vain niihin tarttua. Valmistuin vuonna 2008 filosofian maisteriksi ja oli uusien haasteiden aika.
Opintojeni ohella olin tehnyt Jyväskylässä osa-aikatöitä elokuvateatterissa ja valmistumisen jälkeen pääsin koulutustani vastaavaan työhön Finnkinon pääkonttorille hoitamaan elokuvaohjelmistojen suunnittelua. Työ sisälsi viikottaisia neuvotteluja sekä viestinnän hoitamista talon sisällä ja ulkona. Mikä parasta työhöni kuului rakas harrastukseni eli elokuvien katsominen.
Elokuvat ovat syy myös siihen miksi olen päätynyt Kangasniemelle. Tapasin nimittäin Kangasniemeläisen mieheni vuonna 2008 Docpoint-elokuvafestivaaleilla Helsingissä. Tuo kohtaaminen sinetöi sen, että en muuttanutkaan takaisin Italiaan vaan muutin Helsinkiin ja lähdimme rakentamaan yhteistä tulevaisuuttamme. Lapsemme Friida syntyi tammikuussa 2010 asuessamme Etu-Töölössä Helsingissä. Oli todella kylmä talvi ja kaduilla piti varoa, ettei lumi tipahda päähän talojen katoilta. Se oli suurin elämänmuutokseni. Lapsen syntymän myötä suhtautuminen elämään muuttui. Vähitellen aloimme haaveilla elämästä lähempänä luontoa.
Vuonna 2012 päätimme aloittaa etätyökokeilun, johon työnantajani oli joustavasti valmis. Ryhdyimme viettämään puolet viikosta Kangasniemellä mieheni suvun maatilalla. Näin pystyimme auttamaan maatilan askareissa ja projekteissa, mutta samalla hoitamaan Helsingin työmme. Oli itse asiassa todella rentouttavaa hoitaa tiukkoja neuvotteluja ja katsella samalla laitumella käveleviä lehmiä. Suositten sitä lämpimästi kaikille. Aina maanantai-iltaisin ajoimme takaisin Helsinkiin ja torstai-iltaisin Kangasniemelle. Näin sujui puolisen vuotta. Tänä aikana tapahtui myös paljon muuta.
Mieheni vanhemmat alkoivat miettiä mahdollista eläkkeelle jäämistä ja selvisi, että heillä olisi mahdollisuus päästä luopumistuelle jos maatilalle löytyisi jatkaja, joka sitoutuisi luopumistuen edellytyksiin. Kun mieheni sisaruksista kukaan ei ollut kiinnostunut sillä hetkellä jatkamaan tilaa aloimme me pohtia asiaa. Haimme opiskelemaan maataloutta Savon aikuis-ja ammattiopistoon Muuruvedelle Kuopion lähelle.
Kun saimme tietää, että pääsimme kouluun oli meidän aika päättää mitä teemme. Oli selvää, että emme voisi asua Helsingissä ja käydä koulua Kuopiossa kaksivuotiaan lapsemme kanssa. Niinpä teimme suuren päätöksen ja jätimme työmme ja muutimme Kangasniemelle mieheni kotitilalle. Opiskelimme Muuruvedellä ja muut ajat opettelimme käytännön töitä mieheni vanhempien avustuksella. Lapsemme aloitti Koittilan kyläkoulun ryhmiksessä hoidossa, itse tutustuin ihmisiin Koittilan seudun kyläseurassa toimimisen kautta sekä Ruokomäen kylätalon kangaspuukursseilla. Molemmat olivat henkireikiä uudessa ympäristössä, missä en tuntenut juuri ketään.
Tammikuussa 2014 teimme maatilalla sukupolvenvaihdoksen ja meistä tuli siten Ollinahon tilan 14 isäntäpari. Keväällä 2014 valmistuimme maatalousyrittäjiksi Savon aikuis-ja ammattiopistosta Muuruvedeltä. Elokuussa 2014 meille syntyi toinen lapsi, Tilda. Vuosi oli siis varsinainen muutosten vuosi. Hyvin pian aloimme myös suunnitella uuden navetan rakentamista. Maatilamme pellot ovat luomuviljeltyjä ja tavoitteenamme olikin heti saada myös navetta luomusäädökset täyttäväksi. Tammikuussa 2016 uusi pihatto valmistui. Siellä robotti lypsää ja kaikki on toteutettu luomusäädökset huomioiden. Toivommekin saavamme pian luomusopimuksen meijerin kanssa, jotta voisimme olla virallisesti luomumaidon tuottajia.
Olen kotiutunut Kangasniemelle todella hyvin. Siinä on auttanut erityisesti se, että aloin heti työn ohella toimia muutamassa yhdistyksessä. Olen Koittilan seudun kyläseuran sihteerin roolissani päässyt aktiivisesti kehittämään ja ideoimaan toimintaa kylällämme. Näistä esimerkkinä suuren suosion saanut Koittilan kyläkahvila, joka kokoaa ihmisiä yhteen kahden viikon välein Koittilan koululle. Olisin itse ollut todella onnellinen jos senkaltainen paikka olisi ollut silloin kun itse muutin tänne tuntematta ketään. Toinen hieno asia on kylämarkkina Tahkomäen tohinat, joita on järjestetty jo kuusi kertaa Kyläpubi Passarilla. Olen ollut myös iloinen kylien yhteistyöstä, joka toteutuu hienosti Kyläparlamentissa. Kangasniemi on täynnä upeita aktiivisia kyliä, joissa toimii runsas vapaaehtoisten joukko erilaisten yhdistysten kautta. Lapsiperheiden asiat ovat sydäntäni lähellä ja siksi olen tosi onnekas, että olen päässyt mukaan myös paikallisen MLL toimintaan. MLL järjestää myös kohtaamispaikkoja lapsiperheille. On tärkeää, että ihmisillä on luontevia paikkoja kohdata toisiaan ja kukaan ei jää tahtomattaan yksin.
Minut valittiin Kangasniemen kunnanvaltuustoon 2017 ja on suuri iloa toimia kunnassamme aktiivisesti myös tällä tavalla. Samana vuonna aloin toimia myös Vihreiden valtakunnallisessa yhdistyksessä Maaseutu ja erävihreissä, missä on ollut upea tutustua samanhenkisiin ihmisiin ympäri Suomen. Vihreissä olen ollut aktiivinen myös siten, että olin tekemässä Vihreiden Maatalouspoliittista ohjelmaa, joka valmistui syksyllä 2018.
Itselleni iloa ja energiaa saan tähtitaivaasta, tanssista (meillä on Koittilan koululla aikuisten tanssiryhmä nimeltä Iloa tanssista), joogasta ja ihanasta perheestäni. Lisäksi en tule toimeen ilman itse jauhetuista pavuista ja vastalypsetystä raakamaidosta tehtyä cappuccinoa. Maalaisluksusta.
