Mikä on ihmisten hyvinvoinnin, sujuvan arjen ja alueiden elinvoiman edellytys? Laadukkaat lähipalvelut vauvasta vaariin. Pienet joustavat yksiköt luovat turvaa ja edistävät hyvinvointia. Laadukas koulupolku pitää turvata jokaiselle. Saavutettava koulutus, yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen ja lasten ja perheiden yksilöllinen tukeminen ehkäisevät eriarvoistumista. Iäkkäiden on saatava inhimillistä hoitoa. Yksi keino torjua köyhyyttä ja eriarvoisuutta on perustulo. Se tekee työn vastaanottamisesta aina kannattavaa ja olisi myös parasta aluepolitiikkaa.
Muutin Helsingistä Etelä-Savoon Kangasniemelle yhdeksän vuotta sitten ja jonkin aikaa tuon jälkeen päätimme jatkaa mieheni suvun maatilaa ja ryhtyä siis yrittäjiksi maaseudulle. Asettuminen tänne maalle on avannut näinä vuosina silmiä monin tavoin. Se on...
Laadukkaiden ja saavutettavien sote-palveluiden sekä pelastustoimen kannalta todellinen haaste on työntekijäpula. On tärkeää, että saamme alueellemme houkuteltua työikäistä väkeä huolehtimaan toimivista palveluista. Houkuttelemiseen on monia keinoja, kuten palkkaus,...
Elämme historiallisen muutoksen aikaa aluevaalien myötä. Tämä uudistus siirtää lopullisesti sosiaali-ja terveyspalvelut ja pelastustoimen hyvinvointialueiden hoidettavaksi. Aluevaltuustoissa ollaan paljon vartijoita - siellä linjataan miten nämä palvelut Etelä-Savossa...
Tammikuun 23. päivänä Suomessa järjestetään ensimmäistä kertaa aluevaalit, joissa valitaan edustajat uusien hyvinvointialueiden aluevaltuustoihin. Ennakkoäänestys on kotimaassa 12.- 18.1.2022. ALUEVAALIEN myötä Suomeen syntyy uusi hallinnon taso. Muutos on yksi...
Meidän kunta on hyvä paikka elää. Täällä on puhdasta ilmaa, Puula, luonto on lähellä joka puolella ja paljon harrastusmahdollisuuksia. Viime aikoina jopa valtakunnallisessa mediassa on myös nostettu esiin yhtä kuntamme vahvuutta – yhteisöllisiä kyliä ja niiden palveluja. Kyläkoulut ovat osoittautuneet nimittäin myös poikkeuksellisena korona-aikana kriisinkestäviksi ja turvallisiksi paikoiksi opiskella. Lisäksi ne tuntuvat olevan vetovoimaisia – onhan peräti kolmen kyläkoulun oppilasmäärä kasvanut viime kevään ennusteisiin nähden.
Kuntaan suuntautuva positiivinen muuttoliike on osoittanut sen, että tulevaisuus ei välttämättä olekaan sitä, että kaikki vain muuttavat maalta kaupunkiin. Myös maaseutu on vetovoimainen jos sieltä vain löytyy saavutettavat palvelut ja puhdasta luontoa – hyvän arjen eväät.
Myös kuntamme markkinointi on ilahduttavasti viime aikoina tukenut tätä viestiä – se on hienoa. Siksi toivon nyt myös päätöksentekoon pitkäjänteisyyttä ja laajaa ymmärrystä uudessa Koronan tuomassa tilanteessa. Väljät ja luonnonläheiset kyläkoulut varhaiskasvatuspalveluineen ovat yksi kuntamme valttikortti. Siksi nyt ei ole aika kiristää niiden toimintaedellytyksiä esimerkiksi nostamalla oppilasrajaa merkittävästi tai linjaamalla että oppilasmäärään lasketaan vain alueen lapset, kuten valtuustolle esitetään. Samalla on tärkeä muistaa, että lisäksi tottakai kirkonkylän koulut aina lukioon asti ovat tärkeä osa kattavaa kouluverkkoamme. Kaikilla näillä on merkitystä ja nämä eivät kilpaile keskenään.
Nyt olisi Kangasniemellä tilaisuus hyödyntää maallemuuton ja etätyön lisääntyminen. Samalla pitää muistaa, että maksettua mainontaa parempaa markkinointia ovat positiiviset ja hyvää tulevaisuutta rakentavat päätökset. Vetovoima on yksi asia, mutta ei sovi unohtaa pitovoimaa – sitä, että saadaan asukkaamme myös pysymään kunnassa. Se tehdään parhaiten huolehtimalla siitä, että kuntalaisia kuullaan ja arki on hyvää eri elämänvaiheissa ja kunnan eri puolilla.
Kirjoitus on julkaistu Kangasniemen Kunnallislehdessä marraskuussa 2020
Vaalikojuilla olen kohdannut monia ihmisiä, jotka ovat halunneet muuttaa pääkaupunkiseudulta ja isoista kasvukeskuksista Etelä-Savoon. Kuka on tullut rakkauden, kuka mummonmökin tai vaikka kalastusmahdollisuuksien takia. Suurin osa muuttajista korostaa leppoisampaa elämänrytmiä ja luonnonläheisyyttä. Ne ovat asioita, joissa päihitämme kasvukeskukset mennen tullen.
maakuntaan muuttajat ovat hiljainen signaali siitä, että kaupungistumisella on vastatrendinsä
Sanotaan, että maakunnassamme väki vähenee, mutta tänne on myös tulijoita. Nämä maakuntaan muuttajat ovat hiljainen signaali siitä, että kaupungistumisella on vastatrendinsä.
Moni asia puhuu Etelä-Savossa asumisen puolesta. On esimerkiksi aivan eri asia perustaa start-up yritys Etelä-Savoon kuin Helsinkiin. Helsingissä olet yksi sadoista starttirahan hakijoista, kun taas täällä jokainen aloittava yritys on erityinen. Myös jokaisella tänne muuttajalla on suurempi rooli yhteisönsä osana kuin suurissa kaupungeissa. Nyt jokainen tulija nähdään mahdollisuutena.
Suurkaupunkeja leppoisampi elämänrytmi mahdollistaa paremmin vapaaehtoistyön vaikka lastensuojelujärjestöissä tai metsästysseuroissa. Hiljaiseloa viettävä yhdistys saattaa saada uusista paikkakuntalaisista piristysruiskeen, joka aktivoi myös vanhat yhdistyksen jäsenet. Yhdistysten rooli hyvinvoinnin tuottajina maakunnassamme tulee vain kasvamaan.
Työpaikat ovat tietenkin tärkeitä. Moni on vaihtanut alaa tullessaan. Pienipalkkaisesta hoivatyöstä on löytynyt enemmän merkitystä kuin hektisestä IT-alasta. Alemmat elinkustannukset ovat saattaneet mahdollistaa yrityksen perustamisen tai siirtymisen osa-aikatyöläiseksi. Jotkut tekevät etätöitä monen sadan kilometrin päässä sijaitsevaan yritykseen.
Kun avaamme silmämme ja tutustumme näihin maakuntaan muuttajiin, meidän on helpompi nähdä, millaisia mahdollisuuksia tulevaisuus tuo Etelä-Savolle. Yhä useampi voi ja haluaa muuttaa tänne, kun tarjoamme tulijoille luonnonläheistä asumista, joustavia työllistymismahdollisuuksia ja riittäviä peruspalveluita pienilläkin paikkakunnilla.
Oli ilo huomata, että perustulokokeilu oli
lisännyt ihmisten hyvinvointia ja parantanut elämänlaatua. Kun ihmisellä
on hyvä olla, työn hakeminen ja tekeminen on helpompaa.
Varmasti myös työllisyyspalveluiden järjestäminen olisi helpompaa kun pääsisimme passivoivasta ja rankaisevasta byrokratiasta.
On
väärin, että muutenkin haastavassa tilanteessa olevien ihmisten aika ja
energia menee byrokratian kanssa painimisiin ja sanktioiden
pelkäämiseen eikä työn etsimiseen ja sen tekemiseen.
Tarvitaan porkkanaa eikä keppiä. Tarvitaan uskoa ihmiseen.
Uskon,
että yhteiskunta, jossa on mahdollista elää vain tekemällä töitä täyden
työviikon verran on tullut tiensä päähän. Kokopäiväistä työtä ei
välttämättä riitä kaikille, eivätkä kaikki pysty tekemään töitä
kokopäiväisesti.
Osa-aikatyötä taas saattaisi olla tarjolla
ja se voisi monia nykyään myös kiinnostaa, mutta sen tekeminen ei ole
mahdollista taloudellisesti.
Yhä enemmän tulee esiin myös
se, että perhe-elämän ja kokopäivätyön yhdistäminen on haastavaa.
Ihminen saattaa tehdä elämässään myös monia erilaisia työuria ja eri
elämäntilanteissa osa-aikatyö voi olla yksilölle ainoa keino olla mukana
työelämässä.
On luonnotonta, että meidät jaetaan töissä käyviin ja työttömiin.
Vastikkeeton perustulo palvelisi niin yksilöä kuin yhteiskuntaa ja vähentäisi köyhyyttä ja eriarvoisuutta myös alueellisesti. On luonnotonta, että meidät jaetaan töissä käyviin ja työttömiin.
Jos kokopäivätyötä tai tuettua työtä ei löydy, on
työttömällä mahdollista tehdä töitä maksimissaan 300 euron edestä
kuussa. Silti työhalua voisi olla enempäänkin, mutta sitä systeemi ei
mahdollista.
Työn tekemisen tulisi olla aina kannattavaa, mutta
myös merkityksellistä. Ei ole olennaista tekeekö paljon vai vähän.
Tärkeää on, että tekee sen mitä elämäntilanteessaan pystyy.
Systeemin
pitää rohkaista ottamaan työtä vastaan, kehittämään yritystoimintaa tai
liikkumaan työn perässä, myös maaseudulle! Perustulo olisikin parasta
aluepolitiikkaa.
Kirjoitus on julkaistu Länsi-Savo lehden mielipidepalstalla 15.2.2019
Olenko naiivi, kun ajattelen, että yhteiskunnan pitäisi järjestää ihmisarvoinen elämä jokaiselle vauvasta vaariin? Toisaalta - mikä yhteiskunta on sellainen, jolla ei ole varaa huolehtia jäsenistään? Onko hyvinvointivaltio epäonnistunut?Olen juuri tilanteessa, jossa iäkkäälle perheenjäsenelleni on ilmoitettu, että hänet pitää siirtää tehostettuun palveluasumiseen, mutta paikkaa ei löydy kotipaikkakunnalta. Hänet sijoitetaan jonkin naapurikunnan alueella olevaan hoivakotiin. Jos järjestely ei kelpaa omaiset voivat järjestää asian itse.
Hoivatyön arvostus laskee samalla kun uusia työntekijöitä pitäisi löytää hoivaamaan suuria ikäluokkia.
Samaan aikaan uutisissa kerrotaan siitä, mikä on ollut tiedossa jo pitkään. Esperi Caren hoitola on suljettu toistuvien laiminlyöntien vuoksi, samaa ilmiötä on myös muiden eri yritysten hoitoloissa. Hoitohenkilökunta on jaksamisen rajoilla. Ala, joka on monelle kutsumus onkin painajainen, sillä työtä ei ole mahdollista tehdä omien arvojen mukaan. Hoivatyön arvostus laskee samalla kun uusia työntekijöitä pitäisi löytää hoivaamaan suuria ikäluokkia.
Mikä on meidän tulevaisuutemme jos tilanteen annetaan vain syöksyä eteenpäin samaa tuhoisaa tietä. Heikko valvonta, yritysten voitontavoittelu ihmisten hoidon laadun kustannuksella ja hoitajien kohtuuton työmäärä ovat tuhoisa yhdistelmä. Tässä tilanteessa tuntuu, että kansalaisena vain aidosti pelkään minne perheenjäseneni sijoitetaan ja koen suurta syyllisyyttä siitä miksi en itse saisi järjestettyä hänen hoitoaan. En halua, että me suomalaiset joudumme ajattelemaan näin, sillä se on merkki siitä, että hyvinvointivaltio on epäonnistunut. Onko se?
Kansakunnan sivistys mitataan sillä miten se huolehtii heikommista. Suomen tulee olla sivistysvaltio, joka huolehtii yhdenvertaisesta lapsuudesta saattaen ihmisen elämän alkuun turvallisesti, edistää hänen hyvinvointiaan ja jaksamistaan läpi elämän ja lopuksikaan ei jätä yksin vaan huolehtii ihmisen arvokkaasta arjesta myös hoivakodeissa. Ihmisarvoinen elämä on jokaisen oikeus.
Muutin kuusi vuotta sitten perheeni kanssa Helsingistä Kangasniemelle Etelä-Savoon. Tavoitteena oli luonnonläheinen ja merkityksellinen elämä rauhallisessa ympäristössä, jossa lasten on kiva kasvaa. Toinen keskeinen syy muuttoon oli kiinnostus ruoan alkuperää ja omavaraisempaa elämää kohtaan.
Etätyön tekemisen ja monien muiden vaiheiden jälkeen en päätynytkään kasvattamaan ruokaa vain itselleni vaan myös muille: ryhdyin luomuviljelijäksi ja maidontuottajaksi Ollinahon tilalle. Kasvissyöjästä tuli lihan- ja maidontuottaja, eikä tätä ammatinvaihtoa ihan downshiftaamiseksi voi kutsua. Sain juuri sitä mitä hain, merkityksellisen työn ja aiempaa rauhallisemman elämän lähellä luontoa. Tavoitteena on tuottaa ruokaa mahdollisimman kestävällä tavalla niin eläinten hyvinvoinnin, ympäristön, ilmaston kuin oman ja perheen hyvinvoinnin kannalta.
Sain paljon enemmän kuin olin osannut odottaa. Maaseudulle muuttaessani pääsin osaksi seutumme laajaa yhteisöllistä elämää. Täällä toimii niin aktiivisia kyläseuroja kuin paljon muitakin yhdistyksiä ympäri kunnan. On ollut ilo huomata, että yhteistyötä on paljon myös yhdistysten välillä. Vapaaehtoistyön määrä täällä on uskomaton. Samaa kuulee ympäri Suomen.
Muutto uudenlaiseen elämään maalla on avannut silmäni ymmärtämään, miten monipuolinen maa Suomi on ja miten moninaista maaseutu on. Suurin osa Suomea voidaan laskea maaseuduksi. Monien kaupunkienkin alueista osa on, varsinkin kuntaliitosten jälkeen, ehtaa idyllistä maaseutua. Toisaalta olen herännyt myös siihen, että maanviljelijänä olen maaseudullakin osa pientä, joskin elintärkeää vähemmistöä.
Maaseudun moninaisuus näkyy monipuolisessa yritystoiminnassa ja erilaisissa syissä muuttaa maalle. Monelle eläkeläiselle maaseutu tarjoaa mielekästä tekemistä korvaamaan työelämän jättämän aukon. Lapsille se antaa luonnonläheisen kasvuympäristön. Moni perhe valitsee maaseudun, jos vain peruspalvelut ovat kunnossa. Työpaikan fyysisestä sijainnista riippumaton tietotyöläinen voi haluta kiireisen työtahdin vastapainoksi toimiston keskeltä luontoa. Käsityöläiselle maaseutu voi tarjota edullisen työtilan, taiteilijalle inspiroivan ympäristön luoda ja kenties tarjota työtiloja myös muille. Yrittäjä voi löytää logistisesti järkevän sijainnin. Jos perheen työpaikat ovat eri paikkakunnilla, voi paras paikka kodille olla paikkakuntien puolessa välissä maalla. Kaikkia näitä tarinoita kohtaan arjessani.
Luonnon hyvinvointivaikutukset ja innostuminen vapaammasta, joustavammasta elämästä on saanut monen tuttuni valitsemaan maaseudun. Maalla elämästä voi helposti tehdä omannäköistä niin yksilötasolla kuin yhteisön kanssa. Yhteiskunnan tehtävä on edistää vapautta asuinpaikan valinnassa kehittämällä palveluita ja rakenteita joustavampaan suuntaan. Silloin myös erityisesti lapsiperheiden olisi jatkossakin mahdollista elää hyvää arkea maaseudulla. Elävä maaseutu on tärkeä. Lapset ja nuoret ovat sen tulevaisuus.
Digitaalisuus tuo jo nykyään monia palveluita kotisohvalle. Peruspalvelujen rakenteita olisi hyvä miettiä ihan uusista näkökulmista. Pitäisi selvittää palveluiden välisiä synergioita ja hyödyntää uuden teknologian tuomia mahdollisuuksia. On myös olennaista edistää etätyömahdollisuuksia ja kehittää tietoliikenneyhteyksiä. Perustulo palvelisi maallakin, kun elämiseen tarvittavaa tuloa saisi rakennettua helpommin pienistä puroista.
Esimerkiksi päivähoito, koulu ja vanhusten toimintatilat voisivat olla samassa paikassa, jolloin pienistä yksiköistä tulisi suuri kokonaisuus.
Tarvitsemme joustavia ja inhimillisiä sivistys- ja sotepalveluita, jotka mukautuvat monipaikkaisten ihmisten tarpeisiin eri elämänvaiheissa. Väestön ikääntyminen on maaseudulla arkea, mutta sukupolvien kohtaaminen on antoisaa jokaiselle osapuolelle. Esimerkiksi päivähoito, koulu ja vanhusten toimintatilat voisivat olla samassa paikassa, jolloin pienistä yksiköistä tulisi suuri kokonaisuus. Sukupolvien kohtaaminen edistää ihmisten hyvinvointia.
Maaseudulla parasta on rento, yhteisöllinen elämä, jossa on aikaa arjen kohtaamisiin niin erilaisten ihmisten kuin luonnon kanssa. Tähtitaivas ja hiljaisuus kruunaavat kokonaisuuden.
Juttu on julkaistu Maaseutu- ja erävihreät ry:n Vihreä maa -julkaisussa 2018-19
