Yhteiskunta, jossa on mahdollista elää vain tekemällä töitä täyden työviikon verran on tullut tiensä päähän. Kokopäiväistä työtä ei välttämättä vain…

Yhteiskunta, jossa on mahdollista elää vain tekemällä töitä täyden työviikon verran on tullut tiensä päähän. Kokopäiväistä työtä ei välttämättä vain riitä kaikille ja kaikki eivät pysty tekemään töitä kokopäiväisesti. Osa-aikatyötä taas saattaisi olla tarjolla ja se voisi monia nykyään myös kiinnostaa, mutta sen tekeminen ei ole mahdollista taloudellisesti. Yhä enemmän ympärillä tulee esiin myös se, että perhe-elämän ja kokopäivätyön yhdistäminen on haastavaa. Ihminen saattaa tehdä elämässään myös monia erilaisia työuria ja eri elämäntilanteissa osa-aikatyö voi olla yksilölle ainoa keino olla mukana työelämässä. Miksi yhteiskuntamme haluaisi jarruttaa joustavampaa ja inhimillisempää työelämää.

Silti työhaluja voisi olla enempäänkin, mutta sitä systeemi ei mahdollista.

Työnteon itsessään tulisi olla aina kannattavaa, kuten perustulo-ajattelussa esitetään. Silloin työn tekeminen olisi myös aina motivoivaa kun ihmisen aika ja energia menee työn etsimiseen ja sen tekemiseen eikä byrokratian kanssa painimiseen. Vastikkeeton perustulo palvelisi niin yksilöä kuin yhteiskuntaa, vähentäisi köyhyyttä ja syrjäytymistä sekä luokkayhteiskunnan syntymistä ja alueellista eriarvoisuutta. On luonnotonta, että meidät jaetaan töissä käyviin ja työttömiin. Jos kokopäivätyötä tai tuettua työtä ei löydy, on työttömällä mahdollista tehdä töitä maksimissaan 300 euron edestä kuussa, käytännössä noin viikon verran. Silti työhaluja voisi olla enempäänkin, mutta sitä systeemi ei mahdollista. Työn tekemisen tulisi olla aina kannattavaa, mutta myös arvostettua ja merkityksellistä. Ei ole merkityksellistä tekeekö paljon vai vähän, tärkeää on, että tekee sen mitä elämäntilanteessaan pystyy. Ja että ei rangaista siitä, että jossain kuussa tekee enemmän.

Monesti työtä on jonkin verran enemmän kuin sallittu 300 euroa

Maaseudulla nämä teemat ovat vahvasti läsnä. Esimerkiksi maatiloilla löytyy sesonkiaikoina ja erinäisissä projekteissa työtä. Yleensä työtä on epäsäännöllisesti ja osa-aikaisesti – harvemmin kokopäiväisesti. Työ maatilalla on fyysistä, mutta omaksuttavissa ja monelle ihmiselle mieluisaa ja merkityksellistä. On silmiinpistävää miten vaikeaksi yhtälö on tehty. Monesti työtä on jonkin verran enemmän kuin sallittu 300 euroa, mutta ei kuitenkaan riittävän paljon enemmän, että sitä olisi kannattavaa työttömän tehdä, sillä hän menettäisi kaikki tukensa. On kestämätöntä yhteiskunnan näkökulmasta, että työtä on ja työn tekemisen intoa olisi, mutta systeemi estää toimimasta. 300 euron tienestin edestä ei myöskään ole kovin motivoivaa lähteä kauas töihin.

Perustulo voisi mahdollistaa myös maaseutuyrittäjyydestä haaveilevalle helpomman tien kokeilla uusia ideoita.

Luonnon terveysvaikutuksista puhutaan paljon ja aihetta tutkitaan, eikä suotta. Siten maaseudun elämällä ja työllä on myös kansanterveydellinen ulottuvuutensa. Maaseudulla on myös potentiaalia monipuoliseen yritystoimintaan esimerkiksi hyvinvoinnin, kestävän ruoantuotannon ja käsityön ja muotoilun alueilla. Perustulo voisi mahdollistaa myös maaseutuyrittäjyydestä haaveilevalle helpomman tien kokeilla uusia ideoita.

Tarvitsemme systeemin, joka rohkaisee ottamaan työtä vastaan

Tarvitsemme tähän maahan systeemin, joka kannustaa aina työn tekemiseen eikä rankaise siitä. Tarvitsemme systeemin, joka rohkaisee ottamaan työtä vastaan, tarjoamaan palveluitaan ja liikkumaan työn perässä – myös maaseudulle – ilman huolta negatiivisista seurauksista. Me tarvitsemme perustulon, joka voisi avata oven myös uudenlaiseen yritystoimintaan ja mahdollistaa työn ja toimeentulon joustavammat yhdistelmät ympäri Suomen.

Kohti kestävämpää ja reilumpaa maataloutta
Ilmastokriisi, kannattavuuskriisi ja maatalouden kriisipaketti