Ajatuksia Vihreiden poliittisen ohjelman luonnoksen maataloutta käsittelevään osioo.
“Tuntuu, että vihreillä ei ole mitään realistista käsitystä maatalousyrittäjien arjesta” -luki eilen lehdessä. Niin muuten tuntuu minustakin monesti. Toisaalta tiedän myös, että se ei ole lainkaan koko totuus. Vihreissä on paljonkin ymmärrystä ja kiinnostusta aiheeseen, mutta nämä äänenpainot eivät tunnu pääsevän puolueessa esiin, eivätkä erityisesti päässeet poliittisen ohjelman teossa.
Me vihreät emme voi linjata poliittisessa ohjelmassa, että seuraavan hallituskauden aikana kansallisia maataloustukia tulee vähentää. Se olisi vastuutonta ja irti todellisuudesta tässä tilanteessa, kun Brexitin myötä EU:n CAP-tuet ovat muutenkin leikkurissa ja meidän vihreiden olisi äärimmäisen tärkeä päästä kehittämään maatalouden tulevaisuutta ympäristöystävällisempään suuntaan.
omavaraisuuden määritelmää tulisi laajentaa ja tarkastella siitä puhuttaessa laajasti myös tuotantopanoksia
Minulle vihreät on se puolue, jonka tehtävä olisi ottaa aktiivisesti osaa maatalouspoliittiseen keskusteluun ja tuoda tähän keskusteluun vahvasti mukaan mm. eläinten hyvinvointi, ympäristöasiat, ilmastonmuutoksen torjunta, maan kasvukunnon- ja maatalousluonnon monimuotoisuuden merkitys ja energiaomavaraisuuden teemat. Meidän pitäisi korostaa sitä, miten maan viljelyn, ympäristönsuojelun ja ilmastotoimien tulisi kulkea käsi kädessä ja että kunnianhimoinen eläinsuojelulaki on välttämättömyys. Nostaa esiin se, että omavaraisuuden määritelmää tulisi laajentaa ja tarkastella siitä puhuttaessa laajasti myös tuotantopanoksia – kuten lannoitteita ja polttoaineita. Meidän tehtävä on etsiä keinoja keventää maatalouden riippuvuutta fossiilisista, kehittää maataloutta siihen suuntaan, että tämä luonnonmukaisempi ja kestävämpi tulevaisuus olisi mahdollinen.
Jos ja kun haluamme näitä tavoitteita edistää se tarkoittaa sitä, että meidän pitää pyrkiä uudelleensuuntaamaan tämän hetken maatalousbudjettia oikeisiin asioihin. Brexitin myötä kansallisten tukien rooli korostuu ja niiden kautta on mahdollista päästä huomioimaan Suomen erityispiirteitä. Jotta voimme todella vaikuttaa tähän suuntaan, kansallisia tukia ei tule tässä vaiheessa vähentää – silloinhan veisimme omat vaikuttamisen mahdollisuutemme ja samalla pohjan omilta tavoitteiltamme. Jos kansallisia tukia leikataan ja mennään pääasiassa EU:n yhteisesti päättämillä tukimuodoilla niin käytännössä katsoen suomalainen ruoantuotantoinfrastruktuuri ajettaisiin alas. Tämä ei voi olla lähiruokaa arvostavien vihreiden tavoite.
Olisi edesvastuutonta ja naurettavaa ulkoistaa ruoantuotanto.
Sillä ruokaa, sitä me tarvitsemme myös tulevaisuudessa. Ja on äärimmäisen tärkeä huolehtia ruoantuotannon infrastruktuurista ja osaamisesta, jotta globaalien väestö-ja vesikriisien myötä meillä olisi valmiudet tuottaa ruokaa siinäkin vaiheessa, kun sitä ei välttämättä enää olekaan mahdollista tuoda muualta. Se on myös eettisesti oikein ja vastuullista toimintaa. Olisi edesvastuutonta ja naurettavaa ulkoistaa ruoantuotanto. Ja jos ja kun ruokaa tuotetaan näissä Euroopan pohjoisimmissa olosuhteissa on ihan luonnollista että tuet ovat isompia kuin muualla.
Jaettu tavoite on kannattavampi ja kestävämmällä pohjalla oleva ruoantuotanto ja tukiriippuvuuden väheneminen. Sen kautta myös kansallisen maatalousbudjetin määrää on tärkeä tarkastella pitkällä tähtäimellä. Mutta se on pitkän tähtäimen ajattelua ja sen ei tule olla osa meidän ensi hallituskauden poliittista ohjelmaa.
Vihreä luomuviljelijä kiittää, että luit viestin tänne asti ja haluaa uskoa vihreään maatalouspolitiikkaan myös huomenna!
